Ainonian tarina

Perustin lokakuussa 2019 yrityksen nimeltä Ainonia. Nimi juontaa juurensa lapsuusmuistoon. Kirjoitin nimeni pienenä nurin perin. Isoveli oli jo koulussa ja kertoi, että olen kirjoittanut ONIA. Korjasin kummastellen kirjaimet virallisesti oikeinpäin – mielestäni aivan väärin päin – ja toistelin mielessäni AINO ONIA. Ainonia-nimi muistuttaa minulle lapsenomaisen kummastelun, ilmiöiden tutkimisen, ihastelun ja ilon tärkeydestä taiteen tekemisessä.

Kysyn itseltäni, kuka tai mitä on tänään tulossa. Viime aikoina esiin on putkahdellut kaloja ja eläimiä: pupuja, norppia ja saukkoja. Saapa nähdä, mihin suuntaan ideatulva seuraavaksi kuljettaa. Haluan kellua sen laineilla huolettoman vapaasti, näkymistä nauttien. Uteliaisuus ja kokeilumieli toimivat intuitiivisen työskentelyn moottorina. Sormet houkuttelevat savesta näykyviin tyyppejä, joilla on omat luonteenpiirteensä. Eloton saa elämän. Muotoilemisen jälkeen sukellan keraamisten pintakäsittelyjen sademetsään. Jokainen teokseni kulkee monivaiheisen matkan valmistuakseen. Toivon niiden tuovan iloa ympärilleen.

Vilkaisu taaksepäin

Kuvataide ja musiikki kulkivat elämässäni käsikynkkää. Kun työelämäkokeilujen jälkeen tuli ammatinvalinnan aika, vaaka kallistui kuvataiteen puolelle. Opiskelin kolme vuotta Lapin Taidekoulussa Torniossa. Matka kotoa Ivalosta pienen pojan kanssa oli pitkä, mutta saimme viettää enemmän aikaa isomummu Ingridin kanssa, joka asui Haaparannalla. Taidekoulu täytti kaikki odotukseni. Vihdoin tiesin, millaista työtä haluaisin tehdä.

Ensimmäinen tilaustyö: 6-vuotiaan tytön muotokuva

Taidekoulun jälkeen työskentelin pari vuotta luokanopettajan sijaisena Nellimin ala-asteella ja sen jälkeen Ivalon lentokentällä viestivalvojan sijaisena. Kun jäin työttömäksi, päätin jatkaa opintoja Lapin Yliopistossa ja suoritin taiteen maisterin tutkinnon. Valmistuttuani toimin kuvataideopettajana Rovaniemellä Muurolan peruskoulussa ja lukiossa 18 vuotta.

Oli kiehtovaa ja palkitsevaa tukea nuorten taiteellista kasvua ja etsiä yhdessä ratkaisuja ideoiden toteuttamiseen. Omaan taiteelliseen työskentelyyn en kuitenkaan pystynyt keskittymään. Päätin kerätä rohkeutta ja astua kohti muutosta, jossa taiteen tekeminen saisi suuremman roolin.

Opiskelin Espoossa Axxell Överbyssä keramiikka-artesaaniksi 2015–2017 ja suoritin Vantaan Careeriassa yrittäjän ammattitutkinnon 2018–2019. Opetan edelleen kuvataidetta jonkin verran. Keramiikan kemiallisten ihmeiden ja kolmiulotteisen muotoilun imu ovat saaneet minut ryhtymään hullunrohkeaan hankkeeseen – teen työkseni keramiikkaa ja luotan, että elämä kantaa. Ateljeeni on Helsingin Roihupellossa Savea ry:n tiloissa.

Ensimmäistä kalaa tekemässä Axxellissa 2017. Kuva Pirkitta Pullinen
Keramiikka-artesaaniopintojen lopputyö ”Kalojen lemmikki” 2017